Nousi kylä tämä kerran
aalloista Pohjanlahden.
Siitä aikaa vain paljon kulunut on,
vedet suolaiset kun on virrannut.
Hiihti lapinmies pois tästä kylästä,
suksin lipsuvin talus irtos
hältä suksen pohjasta,
siitä nimi tuli tälle kylälle.
Saapui urhot rantoja katselemaan.
Täälläkin asua vois.
Mökki vain tuonne Ollin kankaalle.
Siinä asuinpaikka verraton.
Tuli vainolainen ammoin kyläämme
selvää tehdäkseen.
Taisto tuima silloin turhaksi teki
monen äidin elämän työn.
Miehet tästäkin kylästä kutsuttiin
kodin puolesta isänmaan.
Kaikki pojat ei takaisin tulleetkaan.
He rauhassa levätä saa.
Luonto raikas meille annettu on.
Tarkoin hoivatkaa.
Sitä turhuuden eteen ei saa valjastaa.
Säilyis ne isien työt.
Tämä kylä kun kerran kukoistaa.
Lauluin kerrotaan.
Antaa arvojen suurten elää vaan.
Siitä voimansa tääkin kylä saa.
Tälle kylälle
sov. ja san. Kosti Nahkala
